Lontoo part.2

Lontoon toisena päivänä kävin aamulla viemässä matkalaukun jo valmiiksi Stanstedin lentokentälle. Bussista oli kiva katella maisemia, varsinki vähän kauempana keskustaa ja niitä tutumpia paikkoja.  Sen jälkeen vaihdoin kuulumisia hostellissa australialaisen ja minnesotalaisen tyypin kanssa, ja siitä sitten kävelin Big Beniä ja The London Eyeä kattomaan. Matkaa tais taas olla useampi kilometri, mutta mieluummin kävelin sen ja kattelin paikkoja, ku että oisin menny metrolla. Metrolla on ihan ok ja jees liikkua paikasta toiseen, mutta lyhyemmät matkat menin mieluummin kävellen, niin näki lisää paikkoja ja juttuja.

 

Valokuvaamiselle Big Benin alue ei ollu mitenkään suotuisa, aurinko paisto just niin, että minun puhelin ei kyenny mihinkään huippukuviin.

Illemmalla kun pääsin taas hostelliin takasin, piti aluksi mennä aussin, minnesotalaisen ja muutaman muun kanssa viettämään iltaa pubiin, mutta muutaman mutkan kautta päädyttiin Francescon kanssa kävelemään ympäri Lontoota ja Lontoon puistoja.

 

Seuraavana aamuna 6.6 piti jo valitettavasti lähteä tuolta Dover Castlesta ja vaihtaa hostellia. Se Rest Up hostel oli siinä ihan lähellä, kävelin sinne niin näin samalla vähän sitä aluetta. Rest Up hostellin lähin metroasema oli Elephant&Castle, eli yks pysäkki Boroughista. Jo heti ku kävelin sinne toiseen hostelliin, tuli aika selväksi että se alue oli tosi rauhatonta ja levotonta. Eräs Carm, keneen myöhemmin tutustuin, sano että se on pääasiassa muun muassa tummaihoisten asuinaluetta, ja siellä oli paljon esimerkiksi kouluja ja uskonnollisia rakennuksia, mitkä oli just joilekki muslimeille tms. tarkotettuja. Kun viimein pääsin hostelliin, tadadaa, yllätys: check-in oli vasta kolmen jälkeen-.- Sitä odotellessa lähdin sitte tutkimaan Camden townia.

Monet kehuu ja tykkää Camden townista, ja olihan se ihan näkemisen arvonen paikka. Kannattee käyä kattelemassa, mutta mie en paljoa tykkäilly. Sielä oli nuita pikkukojuja ihan joka kadun kulmassa peräkkäin, ja ne myyjät oli tosi tungettelevia ja ihan älyttömänä ärsyttäviä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tuola oli kans ihan hullun paljon ihmisiä, ja varmaan sitäki enemmän taskuvarkaita.

Koska Camdenissa en sitte kauaa viihtyny, niin suuntasin Boroughiin Dover Castlen lähelle puistoon syömään. Siitä sitte jatkoin matkaa London Bridgen läheisyyteen oottelemaan sitä kello kolmea ja Restu Up -hostellin check-iniä.

Tuo lippuaukio vai mikä lie olikaan, oli kiva paikka. Menin sinne aina ku ei ollu mitään tekemistä, siellä oli kojuja, kauppoja ja penkkejä missä pysty vain istuskelemaan. Se oli ihan melkeinpä vastapäätä London Bridgen metroasemaa, ja London Bridge on ihan siinä vieressä.

 

Kun sitte viimein ja vihdoin pääsin sinne Rest Up -hostelliin, oli se aika kamala paikka verrattuna Dover Castleen. Paikka muistutti ihan jotaki vanhaa sairaalaa tai mielisairaalaa, siellä oli valkoset kaakeliseinät ja muutenki tosi outoa. Onneksi en ollu sielä ku vaan yhden yön. Siitä ku lähdin ruokaa ettimään ja kävelin kaduilla hostellin lähellä, päätti jotku tyypit järjestää jonku ihme riidan keskenään huoltoasemalla. Onneksi vaan yks yö tuolla, oli kamala paikka.

 

Minun illan pelasti Carm, opiskelija Ranskasta. Lähdettiin illalla suosiolla pois tuolta Rest Up -hostellista paremmille mestoille, tutkimaan Piccadilly Circuksen ja Oxford Circuksen yöelämää ja käveleen ympäri Lontoota. Ihmiset oli ihan sekasin, pubit täynnä ja musiikki soi. Oli kivaa, paras ilta Lontoossa. Sattumalta törmättiin tuohon Carnaby Streetiinki, mikä oli tosi söpö.

 

 

 

 

Carm oli ihan huipputyyppi, ja nähtiin vielä seuraavana aamuna ku kumpiki oli kirjautumassa ulos hostellista. Käveltiin siitä sitten Elephant&Castlen asemalle, mistä suunnattiin eri teille. Tuolloin lauantaina 7.6 mulla ei ollu etukäteen mietittynä muuta ku mennä kattomaan One Directionin konserttia Wembley Stadiumille. Aamulla sato vettä, mikä pilas minun suunnitelmat Hyde Parkiin menemisestä. Oli tarkotus mennä sinne aamupalalle, mutta meninkin sitte sinne London Bridgen lippuaukiosysteemille. Sateenvarjon luovutin Carmille, ite en sitä tarvinnu ja raukka kuitenki käveli niin paljon, niin annoin sen sille. Aamupalan jälkeen kulutin aikaani seikkailemalla ympäri Lontoota, ja vesisadekin loppu. Kävin muun muassa Buckinghamin palatsilla. Etukäteen en ollu suunnitellu, että menisin kattomaan sitä vahdin vaihtoa, mutta sattumalta ku menin sinne Buckinghamiin, se vaihto oli justiinsa menossa.

 

 

 Kävin myös uudestaan Piccadilly Circuksella. Paikka oli ihan erilainen päivällä, ku mitä se oli silloin edellisenä yönä. Päivällä paikka oli ihan täynnä turisteja ja muita ihmettelijöitä ja kulkijoita. Tykkäsin paikasta enemmän yöllä. Tuo muistutti ihan sitä paikkaa mikä New Yorkissaki on, Carmin kanssa ei vaan millään saatu päähän, että mikä sen paikan nimi on New Yorkissa, hahah.

Ennen Wembleylle menoa kävin viellä pikaisesti Baker Streetillä. Primrose Hillillekin oli tarkotus mennä, mutta ku löysin kartan, luovuin suunnitelmasta ku huomasin, kuinka järjettömän pitkä kävelymatka sinne olis ollu. Baker Streetin jälkeen otin suunnaksi Wembleyn! Stadium oli iso ja hieno, eikä minun vieressä katsomossa ollu onneksi niin paljon kirkuvia teinejä. Sielä oli itte asiassa yllättävänki paljon "vanhempaaki" porukkaa (=suunnilleen minun ikäsiä ja vanhempia, kaikki ei ollu semmosia pikkulapsia ja teinejä, hah).

 

 

Mutta se ihmismäärä, ei tsiisus siellä oli porukkaa. Ja paljon. Huh. Mutta vaikka siellä oliki paljon porukkaa, ei onneksi tarvinu jonottaa mihinkään kauheasti. Ja sitten siihen ite keikkaan...

 

 

 

 

Se ite keikka oli ihan hauska. Ennen yksdeetä esiinty lämppärinä 5 Seconds Of Summer, mistä tykkäsin kans. Mulla oli istumapaikka, ei puhettakaan että oisin jaksanu raahautua tuone seisomakatsomoihin. Paikka oli hyvä, siitä näki tosi hyvin varsinki siihen päälavalle. Tuollanen stadionikeikka oli ihan huippu, ku oli niin paljon ihmisiä. Niallin nauru oli sulonen, Zayn oli näkymätön, ei tehny juuri mitään.

 

 

 

Saatan vielä jälkeenpäin lisätä muutamia parempia keikkakuvia tähän, kunhan saan ipodista kunnolla kuvia. Keikan jälkeen suuntasin suoraan Victoria Coach Stationille, ja suunnaksi otin Stanstedin lentokentän, missä vietin tuon viimisen yön. Asemalla törmäsin johonki uusiseelantilaiseen tyttöön, joka oli sieltä asti tullu yksin kierteleen Eurooppaa ja oli nyt myös menossa Stanstedin kautta Espanjaan, tosin Barcelonaan. Neuvoin sille oikean bussilaiturin, ja siitä sitten lähettiin kohti lentokenttää.

 

Lontoo oli mahtava. Päällimmäisenä jäi mieleen hostellien ihmiset, Dover Castle ja Borough, aurinko, pubit, yö Piccadilly Circuksella, uudet tuttavat, ja se, että englantilaiset pyytelee anteeksi jatkuvasti. :D Joka välissä kuulu "sorry", "excuse me" tai "I'm sorry". Jotenki just yksinmatkustavalle Lontoo oli sopiva kaupunki, uusia tuttavia ja seuraa löyty helposti. Haikeat hyvästit Lontoolle ja suunnaksi Espanja!