Football united the world

Eilen perjantaina mentiin koko perheen kanssa hostisän äidin luo, eli näiden lasten isoäidin luo. Siellä oliki sitte sukulaisia vaikka kuinka paljon, ja puheensorinaa ja ruokaa pöydässä riitti. Minun piti niille sukulaisille näyttää karttakirjasta, että missä minun kotikylä Pello oikein sijaitsee, koska sitä ne kovin ihmetteli. Ja sitten ne pääsikin ihmettelemään, kuinka pohjoisessa se on ja kuinka kylmä siellä mahtaa olla. Oli aika hämmentävää kuunnella vierestä, ku ihmiset puhuu espanjaksi keskenään, saman aikaan oli menossa varmaan kolme eri keskustelua, ja ymmärsin aina sanan vaan sieltä täältä, hahah. Vähän ajan päästä minun pää oli ihan sekasin siitä kaikesta puhumisesta ja polpottamisesta. :D
Tämä lasten isoäiti eli Iñakin äiti oli tosi herttanen ihminen, huolehtii kuulema aina kaikista, ja kyselee aina kaikkien kuulumisia, ja nyt ei tarvinu tyhjälä mahala lähteä sen luota pois, sillä jos otit muffinssin, hetken päästä sait eteen viis lisää. Jos otit kokista, hetken päästä sulle tuotiin lasiin jäitä. Aww! Me ei valitettavasti paljoa pystytty puhumaan, minun espanjantaidot ku on vielä melko (paljonki) puutteelliset, mutta vaihdettiin perus "Hola, que tal?" -kuulumiset ja poskisuukot. Oli kivaa!

Kun viimein sitten selviydyttiin takaisin kotiin, heitin pelipaidan päälle, nappasin takin käteen yötä varten ja suuntasin kohti baaria kattomaan Espanja-Hollanti -futispeliä. Jalkapallon mm-kisathan alko tosiaan pari päivää sitte, ja mie ootin nuita kisoja vaikka kuinka kauan. Täälä melkeinpä laskettiin päiviä Iñakin kanssa tuohon Espanjan ekaan peliin, okei ei ehkä ihan, mutta silti aika innoissamme ooteltiin tuota peliä, ja että Espanjan kisat alkaa. Mie toki toivon Espanjalle taas uutta mestaruutta, vaikka Iñaki ei kovin luottavaisella mielellä ole tuosta Espanjan joukkueesta. No, toivotaan parasta!

Tuone baariin, jonka nimeä en enää muista, siis suuntasin. Se oli aika lähellä, pari bussipysäkkiä ja jonku verran kävelyä, niin olin jo perillä. Sinne ois melkeinpä voinu kävelläkki, mutta menin bussilla, että varmasti ehin hyvissä ajoin löytää paikan ennen matsin alkua. Tuo oli ihan viihtysä paikka, ja siellä oli mukava seurata peliä, Ronaldoki osotteli minua seinältä -seinät oli koristeltu jalkapalloilijoiden ja muitten urheilijoiden kuvilla. Minua jännitti tuo peli tosi paljon, tärisin paikallani ennen ku peli alko, tärisin enemmän ku pelkkää vaihtopenkkiä kuvattiin, ja jostain syystä tärisin vielä vähän lisää, ku Iniestan naama vilahti jossain kohtaa, ja sitten kohtasin jälleen suuren pettymyksen ku Villa ei ollu kokoonpanossa. Ku Espanja teki ekan maalin, olin ihan varma, että tämä voitetaan, mutta sitten hetkeä myöhemmin koko baari oli varmaan viis minuuttia ihan hiljaa, ku Hollanti meniki johtoon. Ai että ärsytti kattoa, ku ne juhli niitä maaleja, ja joku tyyliin Robben ja van Persie osotteli kameraa. Argh.

Istumassa ja ihmettelemässä, toista erää ootellessa.

 

Hyvää yötä Pamplona! Suunnittelin kävelyä takaisin kotiin, mutta olin loppujen lopuksi ihan liian väsyny mihinkään ylimääräseen kävelyyn, niinpä hyppäsin yöbussiin. Olin bussissa ihan varma, että jään jonnekki väärälle pysäkille toiselle puolen Pamplonaa, koska yöllä oli pimeää, niin mitään tuttuja paikkoja ei erottanu bussin ikkunasta kovin selvästi. Oli aika mielenkiintosta mutta hauskaa arpoa siinä bussissa että jaa, missäköhän nyt ollaan:

Tuossa meni Correos, vielä ei voi jäädä. Tuossa meni lukio...vai menikö sittenkään? Tuossa on apteekki, kohta ollaan lähellä, koska kodin lähellä on apteekki... Hei, mutta tuollakin on apteekki. No, jos jään nyt pois ja kävelen tuonne toiselle puolelle katua... Aijaha, tässähän se kotiovi onki, jee!

Eli loppu hyvin, kaikki hyvin, yllätin varmaan itteniki puoliksi sattumalta jäämällä jopa oikealla pysäkillä pois.

 RIDÍCULO. Sanomalehti aamulla, Casillas parka. Espanjahan siis hävisi 5-1...