Koitan vieläki olla ajattelematta että lähen ihan kohta. Liian kohta. Eka kuukausi Irlannissa meni siihen että totuttelin kaikkeen, toka kuukausi varmaanki siihen että nautin kaikesta ja viiminen kuukausi siihen että panikoin ja pelkään lähtöä entistä enemmän.
On ihan ok palata Suomeen, koska joulukuulle on niin kaikkea kivaa suunniteltuna; Ellin ja Sussen näkeminen vihdoin ja viimein, R-live, Jokereiden pelit Hartwallilla, Tuubi -ohjelman kuvaukset, Elastisen keikka ja sekä tietysti joulu ja oman perheen näkeminen, sekä myös muuiden ystävien näkemistä, Gerard Wayn keikkaa unohtamatta. Silti kuitenki se ajatus, että lähen Irlannista tosi pitkäksi aikaa pois on pelottanu jo kauan. Tuntuu siltä, että joulukuu ja ehkä vielä tammikuuki ja ehkä eka viikko helmikuustaki menee tosi nopeaa, mutta on semmonen tunne, että keväällä iskee pakokauhu ja hulluus. Olen niin innoissani joulukuusta että poskiin sattuu hymyileminen, mutta miksi täältä pitää lähteä?
Varasin onnibussin. Ostin paidan ens kesää varten, Amsterdam. Rakastuin Night Changes -biisiin ja pelkään että kuuntelen sitä liikaa. Se soi replayna koko ajan. Menen kohta takas Dubliniin, kaupunkiin joka on minun suuri rakkaus, mutta ei se tunnu samalta ilman Sussea. Elli kunpa tulisit kans ens kesänä reissuun. Meiän naapuriin on muuttanu mies jolla näkyy laivoja ikkunasta. Tämä kolmevuotias tyttö tässä perheessä sanoo mulle melkein joka päivä että "I love you" ja mie vastaan "I love you too".
Menin tänään juomaan lempismoothieta lempikahvilaan. Eli yellow mellowia O'briensiin. Siinä penkillä löhötessäni, revityt housut jalassa, hiukset varmaan ihan sekasin, takki rennosti auki ja muutenki varmaan ihan omalaatuselta näyttäen, nauraen itekseni kavereiden viesteille smoothieta ryystäen, oman pään sisällä mietin taas sitä, että onneksi en ole samanlainen ku kaikki muut, ku katoin ympärilleni. Se, ku muut istuu selkä suorassa, meikki tiptop, kalliin näköstä kakunpalaa syöden ja jotain mokka/latte/cappucinopaskaa juoden, jokin siinä vaan ei ole minua.
Elämä jaksaa hymyilyttää vaikka varmaan itken ihan liikaa Castlebarin juna-asemalla, ellen sitten juokse koko junaa karkuun. Wispa -suklaa on parasta. Dublinin valoihin on hyvä lopettaa.
We're only getting older baby
And I've been thinking about it lately
Does it ever drive you crazy
Just how fast the night changes?
Everything that you've ever dreamed of
Disappearing when you wake up
But there's nothing to be afraid of
Even when the night changes
It will never change me and you
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti