Across the city steam and light, wishing wells and magic spells and everything between

Nyt ku olen juonu kaks kuppia muumiteetä, fiilistelly taas ihan vähän (oikeastaan tosi paljon) tulevaa Dublinin viikonloppua, kuunnellu sateen ropinaa ja hymyilly elämälle ja nauranu taas kaikelle, vois taas kirjottaa jotain juttuja ylös. Ihan vaan siksi etten unohda kuin siistiä täällä on. Joskus tulevaisuudessa jos elämä alkaa kyllästyttään voin lukea näitä tekstejä ja päättää tulla takas Irlantiin. Ostin tänään Gerard Way:n uuden Hesitant Alien -levyn, sitä kuunnellessa nyt on hyvä hetki kirjottaa.

Mulla ei ole ekoista päivistä paljoakaan muistikuvia. Olin vaan niin väsyny, Madridin lentokentällä vietetyn yön jälkeen en juurikaan junassa matkalla Castlebariin nukkunu. Se aika meni jännittämisessä ja kaiken uuden ihmettelemisessä. Dublinin Heustonin juna-asemalla juttelin jonku vanhan mummon kanssa, joka ihmetteli kuinka olin niin ruskettunu muihin kalpeisiin irlantilaisiin verrattuna. 

Heh, tulin just Espanjasta.

Mitä teet täällä?

Muutan tänne, Castlebariin.

Se mummo oli herttanen, toivotteli muistaakseni jumalan siunausta ja ainaki onnea matkaan.

18 tuntia ja lentokenttä. Adios Madrid & España:

Olen vieläki yllättyny että joskus aamuyön tunteina sain jopa nukuttua tuossa tolpan ja laukkukärryn välissä, vihreän takin päällä. Nukuin ainaki tunnin ellen toisenki.

Junan lähdettyä kohti Castlebaria alko armoton miettiminen että Johanna, mitä oikein olet taas tekemässä? Olin taas matkalla asumaan jonku tuntemattoman perheen kanssa, ja mulla tulis oleen taas vastuu kahesta pienemmästä lapsesta, joista toinen ei ole ees yhtä vuotta täyttäny. Hermoilin ja jännitin ja panikoin varmaan koko junamatkan, aina välillä ihmetellen että aijaa, Irlannissa sittenki tarvii adapterin ja hups, täällä on irlannin kieliki, mitä nuo tekstit tuolla seinissä meinaa? Vai onko tuo sittenki ranskaa? Pardon mun ranska, en ymmärrä. Oli hassua ku asemien nimet oli aina irlanniksi ja englanniksi ja mietin vaan, että koskakohan minun pysäkki tulee. 

Kaikki se jännitys kuitenki haihtu siinä silmänräpäyksessä ku halasin hostäitiä Castlebarin söpöllä juna-asemalla.

Juna-asema tuntu pieneltä, sen muistan, ja siellä oli kukkia. On se vieläki pieni ku sielä käy.

Kaikki näytti Emmerdalelta. Jo lentokoneen ikkunasta kattelin kaikkia peltoja ja niittyjä mitkä näytti ihan samoilta ku Emmerdalen tunnarissa. Ajeltiin pois juna-asemalta, muistan ku sanoin hostäitille että kaikki muistuttaa ja näyttää niin Emmerdalelta. Mentiin hakeen lapset hoidosta, ja muistan ku istuin siellä jossain olohuoneessa ja join teetä ja söin keksiä ja olin sellasessa koomaväsymyksessä mutta olin niin innoissani kaikesta, etten oikeastaan ajatellukaan nukkumista. Siinä ku join teetä ja kattelin kahta lattialla leikkivää lasta ajattelin, että noitten kans tuun viettään seuraavat yli kolme kuukautta, kaikkeen sitä joutuu. Mutta se on ihan ok. Ajettiin kotiin, näin minun uuden huoneen, meiän kolmikerroksisen talon, ja leikittiin palikoilla. 

Minun ensimmäiset päivät ei ollu varsinaisia työpäiviä, vaan sain rauhassa nukkua univelat pois, asettua aloilleni, purkaa tavaroita ja tutustua perheeseen. Ja opetella miten vauvaa hoidetaan, mulla ei ollu yhtään kokemusta vauvojen hoidosta ennen ku tulin tänne, ja tänne ku tulin niin toinen tytöistä oli seittemän kuukautta vanha. Kaikki on kuitenki sujunu hyvin! Ekoina päivinä tapasin myös lasten isoäidin, ja jos oikeen muistaan niin esittelyt ja kättelyt tein unenpöpperöisenä, vasta heränneenä, yöpuku ja "Thank you for the venom" -bändipaita päällä. Joo. 

Irlanti ja Espanja on kovin erilaisia maita asua. Tykkään Irlannista paljon enemmän, varmaanki ihmisten takia. Ihmiset täällä on tosi mukavia, lähes jokanen vastaan tuleva tervehtii tai huikkaa "how are ya?" kadulla, tai edes vääntää pienen hymyn. Jos tarvii apua, sitä saa. Ihmiset on iloisia, juttelee paljon, ja on kohteliaita ja ystävällisiä. Ihmiset Espanjassa varotteli minua Irlannin säästä, mutta loppujen lopuksi tykkään tästä? Okei, tänne tullessa sää täällä Mayossa oli epätavallisen lämmin ja vielä pari päivää sitte oli tosi aurinkoista ja pysty oleen ilman takkia ulkona, mutta minua ei ole yhtään harmittanu jättää Espanjan helteet taakse. Täällä on hyvä olla.

Kolmen viikon jälkeen ostin sateenvarjon, mutta sitten päädyin käveleen vesisateessa ilman sitä ihan vaan siksi, että vesisade ja syksy on jees. Joinakin päivinä varta vasten ootan että tulee pimeä, ja lähen käveleen, koska iltakävelyt pimeällä kaupungin valoissa on jotain parhautta. Varsinki ku tuoksuu syksy, maaseutu, takka, marjat -tuoksuu ihan vaan Irlanti. Joskus vesisade harmittaa, varsinki jos sataa ku saavista kaatamalla ja sateenvarjo on rikki ja haluais mennä ulos, mutta loppujen lopuksi tämä sää täällä on ihan mukava. 

Vaikkaki Espanjan kesävaatteiden kanssa olin täällä aluksi aika hätää kärsimässä, ja Dublinissa eka ajatus ku astuin lentokoneesta ulos oli "Hyi helvetti täällä on kylmä."

Täällä olen yleensä arkipäivät lasten kanssa, joskus tarpeen tullen myös iltaisin. Joinaki päivinä kiertelen Castlebaria, joinaki iltoina menen pubiin, näen kavereita tai molempia. Viikonloppuisin saatan joskus matkustaa jonnekki, tai joskus jään kotiin ihan seku vaan viettään aikaa hostperheen kanssa tai rauhottumaan työviikon jälkeen. Castlebar on söpö kaupunki, ja monesti mielelläni jään kotiin että saan omaa aikaa kierrellä täällä. Usein jään myös skypettämään Ellin ja Sussen kanssa, nauretaan, jutellaan, nauretaan lisää, nauretaan niin että poskiin sattuu eikä silti voi muuta ku hymyillä ja miettiä, kuinka hassua on, että asutaan kaikki eri maissa kaukana toisistamme, ja silti aina jutellaan, nauretaan ja sekoillaan  Sussen sanoin "ihan ku oltais nähty vasta eilen".

On muuten jännää, että ku asun toisessa maassa niin alan tykkäämään asioista mistä en tykänny Suomessa. Esimerkiksi Espanjassa fetajuusto oli minun lempparia, ja täällä syön kaurapuuroa, kyllä, uskokaa tai älkää, kaurapuuroa, joinaki aamuina. Suomessa olin aika nirso ruuan suhteen, leivän päällä soin ainoastaan juustoa, mutta täällä suuhun menee melkein kaikki mahollinen. Espanjassa rakastin ruokaa, ja Irlantiin muuttaessa suhtauduin aika pelokkaasti siihen, että mitä irlantilaiset syö. Mulla ei ollu aavistustakaan mitä tämä oranssipäinen kansa suuhunsa pistää, paitsi tiesin että nämä syö paljon perunoita. Mutta nyt yli kahen kuukauden jälkeen voin todeta, ettei ruoka täällä ole ollenkaan hassumpaa. Teetäki olen oppinu juomaan, vaikkaki vaalea leipä alkaa jo kyllästyttämään.

(Offtopic: Breakfast time with Peppa juu, mutta kuinka rasittava yks lastenohjelma voikaan olla? Nimittäin Peppa Pig. Jo se tunnari saa minun korvat miltei vuotamaan verta, ja sitte ku ne possut alkaa röhkiin niin tekis mieli vaan repiä television piuhat seinästä irti. Ja pahinta on se, että varmaan jokanen lapsi tuntuu rakastavan sitä ohjelmaa, myös tää kolmevuotias täällä, mikä tarkottaa sitä että Peppa Pigiä katotaan telkkarista tai dvd:ltä aina ku mahollista, ja kaupoissa joka kulman takaa tulee vastaan tavaraa missä on ne isokärsäset possut. Tsiisus.)

Irlannissa on paljon nähtävää. Castlebarin lisäksi Old Head Beach, Westport, Croagh Patrick, Galway, Cliffs of Moher, Pontoonin järvi, jalkapallo-ottelu Dublinissa ja Mullingar on ainaki nähty, enkä oikeen tiiä minne vielä matkustaisin ennen ku palaan takasin Suomeen. Ainaki Dublinissa käyn nyt tänä viikonloppuna, ja Mullingarissa ja Westportissa pitää käydä uudelleen ennen lähtöä. Belfast, Ballinna ja Newport houkuttelee myös, ja ehlä Athlone, mutta haluan jättää jotain näkemättä, että mulla on syy palata takasin tähän maahan vielä joskus. 

Täällä on tosi paljon muitaki au paireja, vaikka osa minun kavereista on jo lähteny pois tai vaihtanu perhettä muualle. Seuraa löytyy reissuun ja ulos ja pubiin jos vaan haluaa, mutta joskus on tarve tehdä jotain yksin, saada aikaa itelle tai ihan vaan rauhottua. Yksin matkustelukaan ei ole mulle ongelma -päinvastoin. Muistan ku hostisä sano joku ilta, että joskus matkustellessa ne unohtumattomimmat kokemukset kokee yksin liikkuessa ympäriinsä.

En malta oottaa kaikkea mitä on vielä luvassa, vaikka päivät kuluu liian nopeaa. Ei, en haluais jättää tätä maata näin pian ja palata Suomeen, mutta kaikkea kivaa on vielä luvassa! Lauantaina otan aamujunan Dubliniin missä näen Sussea. Kierrellään ympäri kaupunkia, tehdään mitä mieleen vaan juolahtaa, käyään One Republicin keikalla, jäädytään lokakuisessa Dublinissa ihan vaan siksi että hameet on kivoja ja, oi, oispa jo lauantai -tulee niin kivaa! (Ja ens kerralla Elli sinäkin tulet, joohan?)

Terveisiä Emmerdalesta! Eiku siis Irlannista.

Jos vielä yks kuppi muumiteetä.

Nämä muuten juo täällä teen maidon kanssa? Yäk.