San Fermín 2014

Jos ikinä aiotta tulla Pamplonaan, tulkaa San Fermineitten aikaan ja eläkää elämänne parhaimmat päivät. Pliis. Muuten tämä kaupunki on jo parin päivä jälkeen aika kuollu, mutta San Fermineitten aikana kaikki herää eloon.
Aika siis vihdoin postata tämä pitkä postaus San Fermineistä, ajasta jolloin vietin Pamplonassa kolme tapahtumarikasta, ikimuistoista ja unohtumatonta päivää. 

Varotus: mulla on paljon kuvia, paljon videoita ja paljon sanottavaa!

San Fermin on siis täällä Pamplonassa vuosittain järjestettävä festivaali, joka järjestetään Navarran suojelupyhimyksen Ferminin muistoksi. San Fermin alkaa joka vuosi 6. heinäkuuta kello 12:00 päivällä, ja loppuu joka vuosi keskiyöllä 14. heinäkuuta. Kestää siis yli viikon, ite olin vaan kolme ekaa päivää hostperheen lomamatkan vuoksi. Vaikka virallisesti San Fermin alkaaki tuolloin 6. päivä, niin silti monelle 7. päivä heinäkuuta on se "ensimmäinen" ja tärkein päivä. Ihmiset Pamplonassa oottaa San Fermineitä paljon: sanotaan, että Pamplonassa on kaks vuoden aikaa: aika ennen San Fermineitä ja aika ennen uutta vuotta, koska molempia tapahtumia kuulema ootetaan kauan. Jotku taas sanoo, että Pamplonassa vuosi vaihtuu San Fermineitten aikaan. No, joka tapauksessa San Ferminit on tälle kaupungille tosi iso ja tärkeä juttu.

San Fermineitten aikaan  Pamplona on parhaimmillaan, ja vaikuttaa ihan kokonaan toiselta kaupungilta verrattuna Pamplonaan San Fermineitten ulkopuolella. San Fermineitten aikaan Pamplonassa tutustuu moniin uusiin ihmisiin ja saa kokea maailman parhaimmat bileet! Joka kadulla on jotain tekemistä, ihmiset tanssii ja juhlii aamusta iltaan, ja kaikki on kaikkien kavereita. Saa myös kokea härkäjuoksuja ja -taisteluita! Tiivistettynä: yli viikon verran juhlintaa, tanssia, juomista, härkäjuoksuja, -taisteluita, perinteitä, uusia ihmisiä ja hyviä hetkiä!

Sangriaa riittää, ihmiset on mukavia ja kaikki on onnellisia.

San Ferminin tunnetuin tapahtuma on joka aamu kello 8:00 tapahtuva härkäjuoksu. Härät, jotka juoksee ihmisten kans aamulla, tapetaan joka iltapäivä areenalla härkätaisteluissa. Härkäjuoksua voi mennä kattomaan kaduille aitojen laidoille, mutta jos jotaki haluaa nähä, kannattee olla kaduilla hyvissä ajoin aamusta. Aitoja, jotka reunustaa sitä juoksureittiä, aletaan pystyttään puoli kuuden-kuuden aikoihin, ja ku ite olin paikalla kuuden aikaan, sain paikan just ja just ihan edestä. Mutta kaikki se oottaminen on sen arvosta. Siinä on kaks aitaa, ja katsojien pitää olla molempien aitojen takana, sillä se tila ensimmäisen ja toisen aidan välissä on varattu ensiapuhenkilöille ja lääkäreille. Sitä härkäjuoksun loppua voi mennä kattomaan myös areenalle, eli Plaza de Torokselle. Lippu maksaa about 5-7 euroa, riippuu mistä ostaa. Areenan edessä on paljon ihmisiä myymässä lippuja, ja koska ite en jaksanu jonottaa lippuautomaateille, ostin lipun vitosella joltaki espanjalaiselta mieheltä areenan edestä. Ja toki härkäjuoksuun voi myös osallistua, juokseminen on ilmasta, ja osallistua voi melkein kuka tahansa. Pitää kuitenki olla yli 18-vuotias, eikä saa olla päihtyny. Ja etukäteen kannattaa ottaa selvile mihin on ryhtymässä, miten kannattaa juosta että selviää hengissä, ja ymmärtää kuinka vaarallista se on. (Okei, myönnän, että meinattiin Gracen kanssa osallistua. Vielä joskus minäki juoksen!) 

San Fermin houkuttelee monia, monia ihmisiä tulemaan Pamplonaan ulkomailta, varsinki Australiasta, Uudesta Seelannista ja Yhdysvalloista. Kerranki Pamplonasta löyty ihmisiä jotka puhuu englantia! Täällä siis tosi harva ihminen osaa engantia, joten oltiin Gracen kanssa aika innoissamme ku kerranki pystyttiin kunnolla kommunikoimaan ihmisten kanssa. Koska Pamplona on täynnä ihmisiä, myös kaikkien kauppojen ja julkisen liikenteen hinnat nousee, ja monet paikalliset lähtee viettämään kesälomaa muualle San Ferminin ajaksi. Ja San Fermineitten jälkeen kesällä Pamplona onki sitte ihan kuollu paikka.

San Fermin alkaa 6.7 puoliltapäivin perinteisellä chupinazolla. Niin paljon ko ihmisiä vain mahtuu, kokoontuu kaupungintalon eessä olevalle aukiolle, ja siellä San Fermin julistetaan virallisesti alkaneeksi ilotulitteilla. Silloin myös kaikki ihmiset pitää punaisia huiveja ilmassa, ja chupinazon jälkeen huivi solmitaan kaulaan. Aukio näyttää kuvissa ja videoissa isolta, mutta todellisuuessa se aukio on tosi pieni, ja se ihmismäärä mikä sinne aukiolle tunkeutuu on ihan tajuton. Ja se meininki siellä on ihan hullua, kaikki ihmiset on ihan sekasin. Tuo alla oleva kuva on juuriki chupinazosta, ja nimenomaan siitä hetkestä ku kaikki pitää niitä huiveja ilmassa ja festivaali on virallisesti alkanu. Sielä jossain mieki olen, muitten seassa.

Me ootettiin Graccen kanssa San Fermineitä tosi innoissamme, ja koska me kerran nyt oltiin Pamplonassa kokemassa San Fermin, olihan tuo chupinazo pakko kokea ihan siellä aukiolla. Herättiin aikasin aamusta, ja yheksän maissa oltiin jo Encierro -patsaalla ja siitä jatkettiin kohti kaupungintaloa ja fiilisteltiin San Fermineitten alkua. Oli siistiä, ku ihan kaikki ihmiset pukeutu samanlaisiin vaatteisiin, San Fermin -asuun: punavalkosiin vaatteisiin, jotka on yleensä valkoset housut ja valkonen paita, punanen huivi kaulassa ja vyötäröllä. En muista näinkö San Ferminin aikana yhtäkään ihmistä Pamplonassa kellä ei ois ollu punavalkosia vaatteita.

Encierro -patsaalla oli pakko ottaa kuvia ku meilä oli nuo asutki päällä. Siitä sitten jatkettiin sinne aukiolle, missä oli ihmisiä jo oottelemassa ja alottelemassa juhlintaa. Ooteltiin aukiolla reippaat kaks tuntia sitä chupinazoa. Ootellessa tutustuttiin ja nähtiin uusia ihmisiä, vilkuiltiin aika ajoin kelloa että joko se ois kakstoista, ja ihan vaan nautittiin. Ku ihmisiä alko kerääntymään enemmän aukiolle, niin siitähän ne bileet vasta alkoki. Oli niiin hullua. Pienen pienellä aukiolla liian paljon ihmisiä, kaikilla sangriaa, ja kaikilla oli hauskaa. Kaikki tuli aukiolle valkosissa vaatteissa, ja kaikki lähti aukiolta vaaleanpunasissa vaatteissa, koska ihmiset kyllä pitää huolen, että kaikkien päälle heitetään ja ruiskutetaan sopiva määrä sangriaa. Kaikki se hulluus oli niin hauskaa, että joskus pakko kokea uuestaan.

Kaupungintalon eessä silloin, ku vaatteet oli vielä puhtaat, yhtään sangriatippaa ei ollu naamassa, hiuksissa tai korvissa, ja se todellinen hulluus oli vielä alkamatta.

Jos vaan suinki jaksaa ja malttaa, kannattee vilkasta nuita videoita. Nuita San Ferminin tapahtumia ei voi sanoin kuvailla, eikä videotkaan kaikkea kerro, mutta suosittelen vilkasua! 

Chupinazossa siis saatiin bileet käyntiin, huivit ilmaan ja San Fermin virallisesti alkaneeksi! Chupinazon jälkeen kuljeskeltiin jonku aikaa Pamplonan kaduilla nauttien ja ihmetellen kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Chupinazon aikana Pamplonassa sato vettä, mutta se ei haitannu, koska ne pisarat mitä pääle tuli -ei mulla olli aina hajuakaan siitä oliko se jonku sangriaa, kaljaa vai vesisadepisaroita. Vaikkei olis satanu vettä, oltais kastuttu silti, kaikesta siitä sangrian määrästä. Chupinazon jälkeen oli tosi kylmä, koska märät ja likaset vaatteet, ja hiukset ja iho oli ihan tahmaset. Mutta se oli niiiin kivaa, että koska tahansa uudestaan!

Vaatteet Chupinazon jälkeen!

Suihkun, lounaan ja siestan jälkeen oli aika taas lähteä harhaileen Pamplonaan nauttimaan San Fermineistä ja ihmisistä. Kaupungille pystytettiin San Fermineitten ajaksi iso maailmanpyörä, ja suunnattiin sinne päin. Matkalla tutstuttiin australialaiseen Howieen, jonka kanssa syötiin iso kana-ateria. Howie oli vähän eksyny, hukannu kaverit, ja kaikesta siitä sangria-määrästä huolimatta mitä se joi, se silti aiko seuraavana aamuna juosta härkäjuoksuissa. Kolmisteen mentiin sitte maailmanpyörään, mikä kesti kuus kierrosta. Alettiin kyllä jo toisen kierroksen jälkeen kovasti ootteleen pois pääsyä.

Ku Howie lähti muutaman tunnin jälkeen ettiin kavereitansa, oli aika syyä churroja! Syötiin San Fermineitten aikana varmaan ihan liikaa churroja, mutta ne on ihan tajuttoman hyviä. Loppuilta ja yö meniki sitte vaan kävellessä ympäri Pamplonaa, jutellessa uusille ihmisille, ja ihan vaan nauttien, fiilistellen ja juoden sangriaa.

Seuraavaksi aamuksi sovittiin, että nähään jo kuuden maissa, koska 7.6 oli siis San Fermineitten ekat härkäjuoksut, ja haluttiin mennä kadulle aidan taakse kattomaan. Aamuviiden herätys ja kuudelta oltiin jo Pamplonan kaduilla, ja paikka otettiin ihan härkätaisteluareenan, Plaza de Toroksen vierestä. Oli kauhea nälkä, väsy ja kylmä, mutta kyllä se kahen tunnin odotus kannatti! Oli ihan uskomatonta. Tai jo pelkästään seki oli uskomatonta, että oikeasti pääsi kokemaan ja näkemään härkäjuoksut niin läheltä, koska ei se suomalaiselle ja varsinkaan mulle mitään ihan jokapäivästä hupia ole. En ees ennen Pamplonaan muuttoa tienny, että härkäjuoksuja enää ees järjestetään Espanjassa, ja nyt pääsin näkeen ne. Whoah.

Tuossa on video ihan koko encierrosta, mulla on puhelimessa videoita ku ne juoksijat ja härät menee ohi siitä meiän kohalta, mutta se kaikki tapahtu tosi nopeaa, niin on varmaan kivempi kattoa video ihan koko hommasta, eikä vain yhestä kohtaa.

Siestan jälkeen oli aika kierellä Pamplonaa, syyä lisää churroja ja jäätelöä, nauttia, juua mojitoa, nähä taas lisää uusia ihmisiä, sekä ihan vaan pitää hauskaa! Jossaki vaiheessa myös törmättiin Howieen, jätkä oli selvinny härkäjuoksuista elossa ja löytäny kaverinsa. Illemmalla mentiin Plaza de Toroksen, härkätaisteluareenan laitamille metsästään lippuja seuraavan aamun encierroon, että nähtäis härkäjuoksujen loppu areenan sisällä. Lippujen sijaan löyettiin uusia ihmisiä ja uusia tuttavuuksia!

Tuo hiekkapläntti tuossa kuvassa on se alue, missä ne härät on aamulla ennen ku ne päästetään juoksemaan ihmisten kans. Tuo on siis sieltä mistä se härkäjuoksu alkaa, ovi avataan, härät juoksee ja ihmiset juokseen ja koittaa pysyä hengissä.

Seuraavana aamuna, suuntasin kohti Plaza de Torosta, ja kattoon encierroa, eli härkäjuoksua, vielä kerran. Tällä kertaa ostin lipun sinne areenan sisälle, missä härkäjuoksun jälkeen voi kattoa, ku pikkuhärkiä (tai jotaki vastaavia) päästetään sinne areenalle samaan tilaan juoksijoitten kanssa.

Bongasin juoksijoitten joukosta sydneyläiset tutut, helpotti, että näin, että neki selvis elossa ja ehjin nahoin. Hyvästeltiin, ja jatkoin matkaa areenalta muualle Pamplonaa, kattomaan "Giants and big heads paradea" hostisän ja lasten kanssa. Tuoki on yks vanhoista perinteistä mitkä toistuu joka vuosi.

Illalla oli aika ilotuksille ja San Ferminin valoille. Nähtiin joku meksikolainen Mario, joka oli kadottanu sen ystävät. "I have lost my friends, they are wearing red and white clothes and speaking spanish, can you help me find" pyysi Mario ku seisottiin Plaza del Castillon penkeillä. Koitettiin kyllä auttaa, mutta sinänsä aika hankalaa ku joka ikisellä ihmisellä oli ne punavalkoset vaatteet.

Se oli minun viiminen ilta San Fermineistä, seuraavana aamuna oli aika jättää juhliva Pamplona taakse ja lähteä rannalle! Ja nyt VIHDOIN ja viimein olen saanu kirjotettua tämän!